POTRETTIPÄIVÄT – laitetaan Linkkarit ja kamut uuteen kuosiin!

Aika päivittää profiilikuvasi tyylillä?

Supersuositut potrettipäivät ovat jälleen täällä!

Kuvauspakettisi sisältää:

Meikkaaja-kampaaja Timo Karvinen tekee hiuksesi ja meikkisi upeuttasi korostaen.

Kuvauksen studiossani Etelä-Haagassa Helsingissä (kympin ratikan päättärin lähellä).

Kuvauspäiväsi kanssamme kestää noin 2-3 tuntia.

 

Voit valita laajasta kuvavalikoimasta haluamasi ruudut loppukäsittelyä varten.

Valmiit kuvat saat niin painokelpoisina kuin webbikokoisinakin kuvatiedostoina. Pakettiin kuuluu väri- ja mustavalkovaihtoehdot kuvistasi (yksi kuva=>2 versiota).

Naiset: meikki ja hiukset 220 € (sis. alv. 24 %).

Miehet: grooming ja ihonhoito 110 € (sis. alv. 24 %).

Kuvaus ja kaksi käsiteltyä kuvaa 250 € (sis. alv. 24 %).

 

Yhteensä 470 € (sis. alv. 24 %).

 

Mahdolliset lisäkuvatilaukset 25 € /ruutu (sis. alv. 24 %).

Varaukset ja lisätiedustelut:

hello@merjayeung.fi

 

Potrettipäivät:

Tiistai 19.3.2024

Keskiviikko 20.3.2024

Torstai 21.3.2024

Sunnuntai 24.3.2024

Tiistai 26.3.2024

Keskiviikko 27.3.2024

  

Tervetuloa!

Easy-neulekirja ilmestyy 8.9.2023

Hyvin jännittävää, hyvin ihanaa!

Hasardin toinen kirja, minun kolmas, ilmestyy aivan tuossa tuokiossa. Projekti alkoi noin vuosi sitten vienolla viestillä Tiina Liljalle ja Marika Lehdelle: “Treffattaskos?”.

Treffattiin. Matkan varrelle on mahtunut monta kiloa villoja ja puikkoja sekä virkkukoukkujakin (joista kaikista lämpimästi kiitän Lankavaa). Tätä kirjaa, kuten ei varmaan montaa muutakaan tänä päivänä, kyettäisi tekemään ilman muiden apua. Easyn sivuja ovat olleet toteuttamassa monta neulojaa, stylistiä, mallia ja tietenkin Timo pensseleidensä varressa. Painon ja taiton kustannukset yksistään jo ovat kokonaisuutena sitä luokkaa, että yhdellä painosmäärällä (jos sen sattuisi vaikka loppuun myymään,) niitä ei edes saa katettua.

Miksi sitten tehdä kirjoja? Se vaan on ihan parasta. Koko prosessi. Se antaa energiaa kaikkeen muuhun tekemisen.

Jos olet innokas villa-ihminen tai tunnet sellaisen, käy ennakkotilaamassa tän syksyn iloisin neulekirja ja tue samalla tuotantoprosessia ennakkoon.

Ennakkotilaus TÄSTÄ.

”Asenteemme on, että vain mielikuvitus on rajana ja että meillä kaikilla on taito tehdä.”

Tiina Lilja, Marika Lehti ja Merja Yeung ovat neuloneet sekä virkanneet kasaan iloisen, värikkään ja monipuolisen neulekirjan niin aloittelijan kuin valmiimmankin taiturin iloksi.

Kirjassa on yhteensä 50 ohjetta, joista 20 on helppoja easy-ohjeita. Kirjan takaosan VILLAKOULU opastaa silmukoiden luomisesta alkaen aina hupsuihin hapsuihin sekä näyttävän palmikon tekemiseen.

Tämä kirja on kaikille oman elämänsä upeille tyypeille, jotka uskaltavat näkyä ja olla, kuten tykkäävät.

Tämä kirja on kaikille neulojille, jotka haluavat inspiroitua erilaisista lankamateriaaleista, muodoista ja tavoista tehdä.

Tämä kirja on sinulle.

❤️ Tiina, Marika ja Merja

Kannen vaate TIINA LILJA
Kannen tyyli NINA NUORIVAARA
Kannen meikki ja hiukset TIMO KARVINEN
Kannen malli ISADORA PAANANEN, Paparazzi Model Management

Kirjan teemoina ovat Puumerkki, Mineraali, Villit, Kesä, Kasari, Glam ja Klassikot.

Koronakukkanen

Koronaepidemiavyörystä on kulunut jo sen verran aikaa, että maskit ja turvaetäisyydet ovat pääosin unhoittuneet vaikkakin käsidesiä yhä käytän uskollisesti.

Muutamaa päivää ennen koronasulkua paloi lasten koulun kotitalousluokka levittäen nokea yhden koulun siivellisen verran ilmanvaihtokanavia myöden. Olimme jo valmiiksi etäkoulumuudeissa, kun kaikki meni kiinni. Työt loppuivat siihen ja uusi arki kotikouluopettajattarena alkoi. Kevät muuttui kesäksi ja opetusvastuunikin siirtyi kesälaitumille. Työtilanne pysyi harmaalla sävyskaalalla uskollisesti. Apurahahanat pysyivät osaltani kiinni ensimmäisenä koronavuotena.

Seuraavana vuonna ilokseni keksin kirjaidean, joka innosti myös Finnfotoa ja Taikea. Löysin jopa kustantajankin!

Oman työn tekemisen merkitystä ei voi todellakaan väheksyä. Sillä on niin suuri merkitys, jos tässä tapauksessa ei kukkarolle, mielialalle ainakin. Seuraava kevät ja kesä menivät kuvatessa ja reseptejä kirjoitellessa. Sovittuna päivänä tuuppasin materiaalin matkaan kustantajalle.

Odottavan aika on pitkä ja odottaa todellakin sain. Vastauksia kirjan edistymisen suhteen ei pahemmin tullut. Yhden taittohahmotelmanpätkän sain ja sitten monta riviä hiljaisuutta.

Odotettuani puoli vuotta sain Finnfotolta toisen apurahan, jonka turvin sain palkattua oikean graafikon. Tekijän, joka oli kanssani samoilla aalloilla kirjan ulkoasun suhteen.

Valmiin taiton kanssa odottelin vielä kesän verran kustantajan kommentteja. Syksyn astuessa sisään minulle selvisi, että kustantaja oli ennakkomyynyt kirjaa väärällä nimellä ja kuvalla.

Jos olin ollut hidas reagoimaan hiljaisuuteen aikaisemmin, nyt toimin sitäkin nopeammin ajatuksena: ” Ei kustantaminen voi ydinfysiikkaa olla.”

Syntyi Hasardi Kustannus. Otin lainan ja painoin kirjat. Toivottavasti sinulla on yksi?

 

Kirjojen tekeminen on innostavaa ja toki myös rankkaa. Ensimmäisestä kirjasta ei myyntimenestystä tullut vaikka se sellainen voisi yhtä hyvin ollakin, mutta ruokakirjat eivät enää kuulemma myy kuten aikaisemmin.

Uusi kirja on jo loppusuoralla ja siitäkin tulee ihana! Tällä kertaa matkataan villojen maailmassa. Tekijöinä kanssani ovat Tiina Lilja ja Marika Lehti.

Mesenaatti-palvelun kautta kerään graafikolle eli kirjan taittoon rahaa, sillä tänä vuonna ei ole onni suosinut apuraharuleteissa hakijaa.

Olisi aivan ihanaa, jos ennakkotilaisit kirjan ja saisimme ehkä edes minimitavoitteemme täyteen. Sekin olisi jo iso apu!

Alla olevasta linkistä voit lukea enemmän easy-neulekirjasta:

https://mesenaatti.me/2995/easy-neulekirja/

Kiitos🧡

Jenni Alexandrova ja pallot hehkeinä, Fashion Food -kirja.

Tyyli Klara Kivilahti, MUAH ja kuvankäsittely Timo Karvinen.

Timo Karvinen, Marita Taavitsainen ja Annette Tamminen lohen äärellä, Fashion Food -kirja.

Juri Silvennoinen Halstonin “kengissä”, Fashion Food -kirja.

MUAH ja kuvankäsittely Timo Karvinen.

Lisää Fashion Food -kirjasta ja Hasardi Kustannuksesta voi lukea osoitteesta www.hasardi.fi .

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen

Kevät on ollut hyvin poikkeuksellinen monin tavoin kaikille kuten myös vuosittaisen apuraharuletin suhteen. Taiteen ja tieteen saralla on ollut jaossa ennätysmäinen potti rahaa alan tekijöille koronaepidemian myötävaikuttamana heikentyneen työtilanteen korjaamiseksi ja tekijöiden talouden vakauttamiseksi suhdanneherkillä aloilla.

“Muutettuani Phnom Penhiin heinäkuussa 2016 löysin Olympiastadionin ensimmäisellä viikollani tutustuessani kaupunkiin. Paikan kauneus ja omaperäisyys lumosivat minut täysin! Viikkojen vieriessä ja tuk tuk –kilometrien karttuessa aloin hahmottamaan kaupunkia paremmin löytäen joka päivä uusia hämmentävän kauniita ja omanlaisiaan rakennuksia. Etsiessäni lisää tietoa rakennuksista löysin arkkitehti Vann Molyvannin perintöä vaalivan ryhmän The Vann Molyvann Project . Tämä avasi uusia ovia etsintöihini. Rakennus rakennukselta kaivoin lisää informaatiota, tapasin ihmisiä aiheen tiimoilta ja ennen kaikkea kuvasin.

Vuosien 2016-2018 aikana kiersin perheeni kanssa kaikissa isoimmissa kaupungeissa, ja pienemmissäkin, etsien lisää rakennuksia täyttäen noin 6500 kuvattua ruutua Kambodzalaisella arkkitehtuurilla.”

 

Kevään aikana kävi nopeasti selväksi, että työni ei ole se asia, mikä perhettä tulee kannattelemaan juuri nyt. Tehdyt kustannusarviot palasivat takaisin ja lähes kaikki varatut työt peruttiin. Pääpaino siirtyi nopeasti kotikoulun vetämiseen ja loputtoman tuntuiseen aterioiden valmistussarkaan.

 

“Kambodzan lähihistoria on raaka ja verinen. Punaisten khmerien vallan kukistuttua vuonna 1979 maahan laskeutui punaisen julmuuden jälkeinen pimeys. Vihdoinkin 2000-luvun alkaessa alkoi toivo paremmasta kasvaa. Kehitys on kuitenkin ollut osittaisista harppauksistaan huolimatta hidasta, ja synkän 70-luvun satoa korjataan yhä: koulutuksen taso on vaihtelevaa, iso osa väestöstä elää keskimäärin kahdella dollarilla per päivä ja tuloerot kasvavat kasvamistaan unohtamatta aidon demokratian puuttumista. Hallituksen läheinen suhde Kiinaan on tuonut maahan rakennusbuumin, jonka kaltaista ei ole maassa nähty sitten 60-luvun kultaisen aikakauden. Tämän päivän arkkitehtuuri on kuitenkin suora toisinto Kiinassa vallitsevasta tyylistä toisin kuin 60 vuotta sitten suunniteltu omaperäinen rakennuskanta.”

 

Olin iloinen kevään apurahahakumahdollisuuksien kasvaneesta määrästä. Innolla tartuin mahdollisuuteen täyttäen hakemuksia ripeään tahtiin; Koneen Säätiö, Jokes, Patricia Seppälän –säätiö, Tietokirjailijat, Taike I ja Taike II, Alli Paasikiven –säätiö ja Finnfoto (kaikkia en edes taida enää muistaa). Painopiste kaikissa tuntui olevan avun antaminen työtilanteen surkastumisen aiheuttamaan taloudelliseen tilanteeseen ja mahdollisuus toteuttaa omia projekteja kunnes tilanne normalisoituu.

 

“Kambodza itsenäistyi kesällä 1953 oltuaan lähes seitsemänkymmentä vuotta Ranskan siirtomaavaltana. Ajanjakson vaikutus näkyi arkkitehtuurissa vahvasti isoimmissa kaupungeissa vaikkakin uudet tuulet rakennustyylissä olivat alkaneet puhaltaa pikku hiljaa jo 30-luvulta alkaen. 40- ja 50-luvuilla Kambodzasta lähti opiskelemaan arkkitehtuuria Ranskaan joukko nuoria miehiä (mm. Vann Molyvan, Lu Ban Hap ja Seng Suntheng), jotka palatessaan kotimaahansa olivat täynnä uusia ideoita.

Itsenäistymisen jälkeen kuningas Norodom Sihanouk aloitti mittavan maan uudelleenrakentamisen. 60-luvulla Kambodza oli Kaakkois-Aasian nopeimmin kehittyvä maa, jolle oli muotoutumassa selkeä oma identiteetti.

Kuningas näki nuorissa arkkitehdeissa olevan potentiaalin ja antoi heille tilaa luoda uutta, omaperäistä kaupunkikuvaa. Modernia uutta tyyliä syntyikin kaikkiin suurimpiin kaupunkeihin, eikä vain pääkaupunki Phnom Penhiin. Viimeisimmät kultaisen aikakauden rakennukset valmistuivat amerikkalaisten pommitusten alla 70-luvun alussa.

Tyylisuunnan ehdoton liikkeellepaneva voima oli kuningas Norodom Sihanouk, jonka visio modernista ja kehittyneestä Kambodazasta oli kaikenkattava sisältäen rakennuskannan uusimisen lisäksi infrastruktuurin modernisoinnin, koulutuksen ja terveydenhuollon päivittämisen sekä turismin ja taiteen kehittämisen.

Aluksi ranskalaisten arkkitehtien vaikutus tyylisuuntaan oli selkeä, mutta nopeasti paikalliset arkkitehdit saavuttivat lisää itsevarmuutta lisätä selkeästi kambodzalaisia elementtejä suunnitelmiinsa ja nivoa niitä saumattomasti moderneihin elementteihin.

1960-luvulla Phnom Penhiä kutsuttiinkin Aasian helmeksi sen monien The New Khmer Architecture –tyylisuunnan rakennusten vuoksi.”

 

Omalla tavallani taidan onnistuneeni erinomaisesti hakuprosesseissa. Koko kevään ”olo on ollut kuin Kekkosen vastaehdokkaalla Westerhomilla vuoden 1978 valitsijamiesvaalien tulosta kuunnellessa: Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen” oman tasaisen hylsy, hylsy, hylsy -huminani alla. Olen onnistunut vakuuttamaan kaikki apurahahakemusten  arvioijat, että en tarvitse taloudellista tukea sekä projektini mielenkiinnottomuudesta. Saavutus sekin.

 

“Moni rakennus säilyi kuin ihmeenkaupalla punaisten khmerien tuhovimmalta, ja tänä päivänä suurin uhka jäljelle jääneille rakennuksille onkin häikäilemätön liberalismi yhdistettynä nopeaan taloudelliseen kasvuun. Monet The New Khmer Architecture –kulta-ajan rakennukset ovatkin huonossa kunnossa. Vain muutamia rakennuksia on peruskorjattu ja käytetään yhä säännöllisesti kuten mm. Chaktomuk Compoundia, Chaktomuk Conference Hallia  ja Chenla Theateria.

Kuuluisin The New Khmer Architecture -ajan arkkitehdeista oli Vann Molyvann. Muita tärkeitä ajan arkkitehtejä olivat mm. Lu Ban Hap, Chhim Sun Fong (uskotaan kuolleen punaisten khmerien vallan aikana), Seng Suntheng ja Mam Sophana. Unohtaa ei kuitenkaan sovi, että Kambodzassa vaikutti samaan aikaan myös ei-paikallisia arkkitehtejä ja insinöörejä joiden panos aikakauden rakennuskantaan oli merkittävä kuten mm. venäläinen Vladimir Bodiansky, Madagascarissa syntynyt Gérald Hanning ja Tunisian ranskalainen Henri Chatel sekä ranskalainen arkkitehtiduo Leroy & Mondet.”

 

Ymmärrän hyvin hakijoiden suuren määrän. En ole yksin muuttuneessa tilanteessa, enkä ainut kielteisen päätöksen saanut. Se ei kuitenkaan poista pettymystäni. Henkisesti apurahahakemushylsyt ovat olleet kuluttavia, sillä jokainen EI asettaa ideasi ja taitosi hylättyjen hyllylle yhä uudelleen ja   uudelleen.

 

“Ottaen huomioon ajanjakson rakennuskannan omaperäisyyden ja levinneisyyden Kambodzassa siitä on lehtiartikkeleita lukuun ottamatta kirjoitettu hämmentävän vähän. Kirjoja kattavasti aiheesta löytyy kaksi sekä yksi dokumenttielokuva Vann Molyvannista.”

 

Haluan yhä tehdä tämän kirjan, sillä mitään vastaavaa ei ole aikaisemmin häikäisen kauniin

New Khmer Architecture -tyylisuunnan tiimoilta julkaistu.

Hetken kuitenkin vielä hengittelen pettymysmaratoniani pienemmäksi.

 

  

Onnittelen lämpimästi kaikkia apurahasaajia ja

paljon voimia kaikille ilman niitä jääneille!

 

1.jpg
2.jpg
3.jpg
3A.jpg
3B.jpg
4.jpg
5.jpg
5A.jpg
5B.jpg
6.jpg
7.jpg
8.jpg
9.jpg
9B.jpg
10.jpg
11.jpg
11A.jpg
12.jpg
12AA.jpg
12BB.jpg

Happy New Year 2020!

Happy HELLO 2020! Fashion shoot for Helsingin Sanomat / Kuukausiliite, art direction by Sami Sykkö, styling by Jouni Mervas, MUAH by Timo Karvinen and modelling by Actress Seela Sella.

Happy HELLO 2020! Fashion shoot for Helsingin Sanomat / Kuukausiliite, art direction by Sami Sykkö, styling by Jouni Mervas, MUAH by Timo Karvinen and modelling by Actress Seela Sella.

WE WON!

While I was at the vet learning how to make a “wrap” with a cat to put some eye drops on her (not easy!), my sweet Team Mates were saying HELLO and THANK YOU for an Award!

#toivonkukka Campaign was rewarded for 2019 Medicine Information Act by Lääketeollisuus! Sweet!

Campaign is designed by fantastic Tiina Aaltonen (she also made all those amazing flower headbands!). Annukka Roth and Loviisa Linjama edited the videos, Mikko Rasila filmed the ladies at the studio, Sari Finérus did make up and I took the photos. Perfect team!

Campaign is about the Cancer Awareness. Five beautiful and strong women are telling their story, their life with a cancer. Ella, Emmi, Anitta, Kirsi-Maria and Johanna, THANK YOU for sharing your fears and hopes!

See the Campaign here www.toivonkukka.fi!

78490514_2506348589418635_2782857088018153472_n.jpg
Screen Shot 2019-12-02 at 12.42.43.png

CRAFT Book CAMBODIA - my first book!

Two years in Cambodia flew like a hummingbird (feels now some months after returning homeland)! I did many great things with my camera and without. Photographing for SOVRIN Magazine was a great and fashionable deal, teaching photography at Limkokwing University was fun with talented youngsters and giving craft lessons to local kids (at Coconut School and CIAI’s school) gave me so much. With CIAI’s kids i even made a book, CRAFT Book CAMBODIA, the first book ever done by me!

For a Christmas we flew back to Cambodia to get the book out of printing machine and to have a great launch party with CIAI’s children. It was so much fun!

More about the party can be found from this LINK.

+ Without Mari Vehkalahti and Saara Ikäläinen the book would be just a pile of words and photos. Thank you ladies!!!

CRAFT_Book_CAMBODIA.png

CALENDAR for 2019!

New year, let’s have a good one!!!

KINDA Magazine and some words

Something KINDA new is in the air! New lifestyle magazine for Families from Germany launched  their second issue and YESYESYES i got some words and photos in there.

Thanks KINDA and Alexandra Klever et team!

More KINDA stories can be found from their INSTA! Check that out too!

COVER!

YES! Got it! Nearly cover turned to be a cover. Sweet!

One lovely morning SOVRIN Magazine packed us to the bus and head it towards the floating village. Once back at the bus after working day I felt a bit shaky or well more like a "floaty" from taking photos mainly from the boat,)

What a GREAT day!

 

Modelling by Soksolita Kol, styling by Chhay Yulian and  MUAH by Romdoul Lich Tek.

More images can be found HERE.

28951002_10154970078491467_7424724507354464256_n.jpg

(Nearly) a Cover...

Right?

In latest SOVRIN Magazine for their 6th Birthday Issue we visited SUPER GREAT Phare, the Cambodian Circus in Siem Reap to do some circus act of our own! Here modelling super beauty Kouy Chandanich and a real circus star, fire artist Houn Sopneap (doing double act,).

Styling is by Khunhea Houen and me, MUAH by Srey Leak.

More images can be found HERE.

25445074_10154786005926467_1019621924_o.jpg

5$ Photo Marathon

Sometimes here, in Cambodia, you do things you don't do so often (or never before), like a Photo Marathon at the Christmas Fair. Last Sunday we, Yulianna and me , got up early and drove to Canadian School to be part of WIG's annual Christmas Fair.

Beforehand we did some example images with Yulianna's lovely family. Got big things printed out, made some flyers, made set plans, bought balloons and stuff...

Big day was busy. Loads of great families, sometimes even lining up, to be photographed. Well, i would've done same for 5$ per edited image!

Long and fun day in good company, absolutely YES.

BUT, what i did not think of was amount of the photos people ordered. My poor BUTT was stuck front of computer for four days. It's very, very flat at the moment.

We ended up 115$ each after expenses. Hour rate i don't even wanna calculate but for sure it is still more than average money spent daily per person (2$) in Cambodia.

No complaining.

Dancer in the Dark

What a great looking party was going on at Java Creative Café, 11.8.12017, in Phnom Penh! And what did I do? Was eating all happily smoked salmon in Finland! Silly me!

Young and very talented designer Chang Shanghai had an exhibition at Java Toul Kork showing his designs and photos taken by me.

Last spring I asked Shanghai if I could take some photos of his designs just for fun (photographing if unquestionably fun if something!). Lucky me, he said yesyesyes.

He packed the clothes and I called my very favorite Yulianna to model for us.

For the location I chose, of course, the one and only Olympic Stadion of Phnom Penh.

Great day!

As I can see, once again, it is always worth of doing things just for fun!

 

More about the exhibition you can find in this news clip to CLIK, clip about Shanghai is HERE and more images can be found from HERE.

 

Lucky us, Yulianna and me, we came back to Phnom Penh just a few days before exhibition’s closing date. It was great to see it!

 

Java Creative Café is showing new exhibition by now. It looks good too so go and check it out as well!

Java Creative Café, Toul Kork, 20A, Street 337, Phnom Penh

 

And most of all:

Thank you so much Shanghai Chang and Yulianna Bellini for your great creativity!

 

Photos under are taken by Yulianna, Shanghai, Yulianna's daughter, my son and me.

Home Far Away from Home 3

Text and photography by Merja Yeung.

Translated from Finnish by Rebecca Watson.

Suomeksi teksti löytyy TÄÄLTÄ.

 

Academic wearing designer shoes

Yulianna Bellini became Ukrainian at the age of six, when the Soviet Union collapsed. Her parents came from the other side of the new border, but decided to stay in Nikolaev. The children would spend their summer and winter holidays with their grandmother in Tver, Russia. Most residents in Nikolaev never leave or at least don’t go further than 100 kilometres south to the Black Sea, but Yulianna’s early trips to Russia made her a more avid traveller.

Yulianna still feels more Russian than Ukrainian: mentality and blood ties run thicker than geography.

While studying at university, Yulianna met French diplomat, Serge. Their love continued to bloom despite Yulianna leaving to study in Milan for a while.

Serge was posted to Moldova and pregnant Yulianna followed him. The couple’s twin girls were born in 2009.

Daily life in another Eastern European country didn’t differ that much from Ukraine, but it now centred around baby twins. The couple missed their relatives, and Yulianna wished her mother would have been around for some extra help. Life revolved around a small circle. After four years, Serge was posted to the French embassy in Cambodia. The couple’s relatives had been fine about the move to Moldova, but Cambodia came as a shock. Yulianna’s family kept repeating “poor thing, poor thing” almost until she’d got on the plane. Yulianna herself thought: “I’ll cope for two years!”. In other words, her own expectations weren’t that high, either.  

The family has now lived in Cambodia for a good 4 years, and Yulianna has come to terms with the new step in her life. She actually really enjoys it.

In many ways, life feels even easier than in Moldova. The children are now bigger and have their school and routine, the climate is pleasant, and Yulianna has had time to prioritize her own work life again. A part-time maid helps around the house.  

Although Yulianna doesn’t miss her life in Ukraine and Moldova, back home she would appreciate the distinct seasons, and wouldn’t mind getting to enjoy herrings, buckwheat porridge and traditional marmalades made with a Soviet recipe.

Yulianna thinks “everything” is different in Cambodia compared to Eastern Europe. It was easier to “read” people at home with its different mentality, but in Cambodia people are always friendly. Also Cambodian food is delicious, and nature and climate have their appeal. She would love to spend more time chatting with locals if it wasn’t for the language barrier. 

Yulianna runs her own company, Bellini Style Studio, designing interiors and interior products for hotels and private consumers. She also provides styling services for magazines and advertisers.

Although Cambodia may not be a style mecca, Yulianna has found excellent, reasonably priced seamstresses and outlets with designer labels.

Yulianna doesn’t think she will be returning back to Ukraine anymore, as it would be like trying to go back to a childhood that no longer exists. Also the political situation in Ukraine is unstable.

Out of European countries, Italy and France feel closest to heart, but Yulianna is also keen on possibly settling down in Mexico, Argentina or Columbia in South America.

Yulianna feels that her years in Cambodia have made her grow. She has learnt to cross boundaries, take a plunge and seize opportunities, becoming a whole lot braver in the process.

For anyone thinking about moving to a new country, Yulianna recommends taking things as they come without spending too much time comparing. It’s good to thoroughly do your homework on practical aspects beforehand, especially if moving with children. This makes the process of sorting out housing and schools much easier. Ask, Google and learn from mistakes.

Right now, Yulianna is more than happy: “This is the best time of my life so far!”.

 

MOTTO.

Don’t live the same year 85 times and call it life.

 

Yulianna Bellini

Born in 1984 in Nikolaev, Soviet Union.

Family: Husband Serge, diplomat, b. 1961, and children Marie, b. 2009, and Elise, b. 2009.

Education: Masters in linguistics and foreign literature from Petro Mohyla Black Sea State University and fashion studies at Milano Fashion Campus and online at École de la Chambre Syndicale de la Couture.

Employer: Self-employed at Bellini Style Studio.

Languages: Ukrainian, Russian, English and French.

Lived in Phnom Penh since August 2013.

 

Phnom Penh tips

1. Wat Phnom

2. Silver Pagoda

3. Kravang Restaurant 

 

Cambodia tips

1. Kep

2. Mondulkiri, ”Ocean of trees”

3. Angkor Wat

 

 

Bellini_Merja_Yeung-3321.jpg

Home Far Away from Home 2

Text and photography by Merja Yeung.

Translated from Finnish by Rebecca Watson.

Teksti suomeksi löytyy TÄÄLTÄ.

 

Expert in children’s rights

Paloma Martin was orphaned at the age of five after losing her parents and both brothers in an accident. Fortunately, she had a close-knit extended family who were ready to take her under their wings. Her childhood experiences were an influencing factor when she decided to focus on children’s rights as part of her studies in politics and development aid.

Already from a young age, Paloma knew she wouldn’t be staying in Spain for good. At the age of 28, she packed her bags in an urge to discover new cultures, places and people in need, and to get a better understanding of the world around. She first headed to Macedonia, then spent the next fifteen years in Ivory Coast, Italy, Angola, Guinea, the Philippines, Guatemala, Morocco, Mauritania, Equatorial Guinea, and finally her current home of Cambodia. Paloma met her spouse Alberto in Macedonia but it was Ivory Coast that left a lasting mark.

Working in Africa had been Paloma’s childhood dream. Her work with orphans and former child soldiers in Ivory Coast made her see just how difficult life could be. She ended up only staying in the country for less than a year, as war changed her plans. Risky evacuations in the face of war left an eternal mark, intensified by the fact that only westerners were whisked away to safety, while locals and children Paloma had worked with were forced to stay behind.  

Paloma’s Italian spouse Alberto has a very similar background to Paloma. The couple has lived in almost all the target countries together, and even the children were born “along the way”.

So far, the family has spent the longest time together in Cambodia.

From Spain, Paloma misses the way people talk and look each other in the eye, politeness and, naturally, family, but returning to Europe hasn’t been on the cards. A move back to Italy or Spain gets a mention on the rare occasion, usually when Paloma and Alberto are particularly tired.

Compared to other countries where Paloma has lived, there’s one clear difference in Cambodia: the number of friendships with locals.  In Cambodia she made as far only a few native friends, whereas making friends with local people had been fairly straightforward in all the other countries. But it’s not necessarily simply down to the Cambodians, though, as she is after all in a different stage of life than before; now most of her time and energy is channelled into striking a balance between hectic work life and family time.  She also thinks the passing years may have something to do with not necessarily being as open-minded in striking up friendships with strangers as before.

Making friends might be tricky in Cambodia, but Paloma does appreciate the calm nature of Cambodians no matter what goes on. For a vivacious Spanish mentality, this did take a bit of getting used to at first though.

It came as a complete surprise that life with children would be so easy in Cambodia. Daily life is runs smoothly and people have a genuine smile on their face. Any surprises have mostly been positive.

Paloma’s family always knew she would be setting off to see the world. They’ve only asked her to come back to Spain on two occasions: after the events in Ivory coast, and after announcing her first pregnancy, when Paloma’s family had hoped she would raise the child in the safety of her familiar circles. Apart from their annual visit to Europe, Paloma keeps in touch with relatives over Skype.

Paloma feels that “all these years away” are in fact the best part of living abroad. She has learnt to respect others, stay calm and smile. Alberto and the children are what matter the most right now. One day, she would love to show the children a peaceful country in Africa, where people have faith in tomorrow and throw a party even in the middle hardship, rejoicing in the small things.

Paloma recommends a move to a new culture for people who stay humble and are passionate about learning and exploring.

When asked what someone moving to another country should consider, Paloma is quick to reply: “I have no answer, as I’m not a very practical person!”. 

 

MOTTO

What you don’t give away, you lose.

 

Paloma Martin

Born in 1972 in Madrid, Spain.

Family: Spouse Alberto, country director NGO,  b. 1963, children Maya, b. 2007, and Andre, b. 2009, as well as dog Pepa, b. 2013.

Education: Studied politics and development aid at the University of Madrid, specializing in children’s rights and administration.

Employer: CIAI – Centro Italiano Aiuti all'infanzia, country director.

Languages: Spanish, French, Italian and English.  

Lived in Phnom Penh since June 2010.

Hobbies: Theatre, writing and reading.

 

Phnom Penh tips

1.      S21 / Genocide Museum

2.      Walk, grap a tuk tuk, soak up the city, look around and wonder.

3.      National Museum

 

Cambodia tips

1.      Angkor Wat

2.      Kep

3.      Koh Rong / Koh Rong Samloem

Paloma_Martin_Merja_Yeung-7552.jpg

Home Far Away from Home 1

Text and photography by Merja Yeung.

Translated from Finnish by Rebecca Watson.

Teksti suomeksi löytyy TÄÄLTÄ.

 

Highly-educated stay-at-home mum

Juliette Williamson started to conquer the world already as a child, when her parents’ work led the family of six to Nigeria and Morocco for nine years. Adulthood certainly hasn’t quelled her desire to see the world; she studied in Canada, and later, at the age of 28, moved to Spain, where she ended up starting a family with her architect husband Jaime.

Juliette and Jaime’s youngest child Sancho was only three months old when the family decided to uproot to Da Nang in Vietnam. They lived in three different cities in Vietnam for a total of four years.

When the family first arrived in Vietnam, it felt like they’d landed on another planet. Having lived in so many different countries, difficulties in adjusting came as something of a surprise for Juliette. Meeting the needs of a tiny baby in a strange place was a challenge.

Finding nappies, sugar-free milk and bed linen was a near impossibility in rural Da Nang, and with everyone around only speaking Vietnamese, communication was an issue. But after the first three tough months clouded with culture shock, Juliette began to see the good sides of life; the breathtaking countryside, clean and tasty food, friendly people and amazing culture to learn from. In the beginning, the way locals behaved caused some confusion for the mother of small children; a total stranger could suddenly come over and grab your child from your lap to hold without even asking permission.

Already after nine months, Jaime’s work project in Da Nang was terminated, and he landed a job offer in Mexico City instead. The family wasn’t too keen on the idea of another move, but in the end were swayed to swap continents by an attractive package. Jaime left a month in advance to take care of practical things, while Juliette stayed behind to store their belongings.

After living in sleepy, rural Da Nang, Mexico City seemed vast and restless, and Juliette never felt safe there. With warnings of child kidnaps, the family felt always stressed.

Corruption was rife, also affecting the construction project Jaime headed. The couple’s youngest child Sancho kept having panic attacks at night, and nocturnal hours were spent settling the kids back to sleep.

After three months, the family had had enough and decided to return to Vietnam despite no knowledge of work prospects there. Yet Vietnam and no income beckoned more than a hefty pay check in Mexico.

The family moved to Hoi An, where Jaime and Juliette set up their own interior design firm. After a successful start, money though trickled in slowly, as locals couldn’t afford to buy the services they were offering. In fact, many began to make use of the couple’s ideas by themselves.

After two years, Juliette took an opportunity to open a branch in Ho Chi Minh City for a French market research agency and Jaime was soon offered a job too. The change proved a big one in more ways than one: the family was covered with sickness insurance again, and galleries, cinemas and other pleasures that come with life in a bigger city were now on their doorstep. The move was also a boost for Jaime’s career, and a year later, his company offered him another position in Phnom Penh. Once again, the family got ready to pack their bags.

City life in Cambodia became a major driving force for the family. The older children enjoyed the company of other kids at school instead of being home-schooled, which brought on a major change also for Juliette: she had time for herself! After years of doing consultancies for big companies she decided to go back to clinical psychology. However it didn’t last long. A new baby boy arrived end of 2017 taking away her time for her new career projects. She still manages to follow some patients on therapy and to do consultancies for NGOs from time to time.

Her career and hobbies might have taken some backseat after having kids, but her old love affair with theatre was rekindled in Phnom Penh. She’s now a regular member of French-speaking acting group La Troupe de Théâtre Francophone de Phnom Penh.

Juliette differs from most expats in Cambodia, as she takes care of her children and housework herself. In Phnom Penh, even stay-at-home mums usually hire a nanny and cleaner as extra help.

Juliette misses the culture, cheese, family and friends from her home country, France, but craves after things from other countries she’s lived in as well, such as Moroccan hospitality, spontaneity, couscous and mint tea, and the Spanish tapas culture.

Juliette finds that compared to Vietnam, foreigners in Cambodia’s Phnom Penh easily live in an “expat bubble”, with markets replaced by supermarkets and bicycles by tuk-tuks.

It’s safe to even grab some street food in Vietnam, whereas the level of hygiene is distinctly lower in Phnom Penh. Vietnamese people are prouder of their country and strive to be self-sufficient, while in Cambodia everything seems to be up for sale.

Even after all the years abroad, Juliette has a special longing for her home country. The family plans to return to France in a few years' time to give the children a chance to create more friendships before they turn into adults.   

The family hopes to find a home in the French countryside that would serve as a base if they decide to uproot once more. They’re still hoping to experience life in Africa as a family.

Although Juliette has plenty of fond childhood memories from her life on the move, before having children, she always felt somehow different and a little rootless. As the years have gone by, she has learnt to increasingly appreciate her parents’ decisions. Juliette had the opportunity to delve into new cultures and see different ways of living and being, which is something she has wanted to pass on to her own children as well.

Right now, Juliette is lapping up new experiences as a family both in their daily lives and during exotic holidays. They appreciate the freedom of everyday life and lack of dress code in Phnom Penh, which differs quite a bit from life in Europe. There are hardly any rules and restrictions.

The family has been fortunate enough to only encounter a few scary situations like a bag getting stolen, but Juliette feels that the main concern in Cambodia is the rise in prostitution and its darker side, paedophilia. Also corruption is a widespread, daily part of life in the country. She always felt safe in Vietnam, but it’s a different story in Cambodia.

Juliette warmly recommends a move abroad for anyone who is flexible, curious, open-minded, adventurous and up for a challenge. Before taking the plunge, it’s worth thinking about how ready you are to put old rules and habits aside and take a leap into the unknown. A spot of self-reflection in advance goes a long way when problems arise later on – as they always do!

 

MOTTO

There’s never just one, right way to live. 

 

Juliette Williamson

Born in 1977 in Nantes, France.

Family: Husband Jaime, architect, b. 1978, and children Amaya, b. 2009, and Sancho, b. 2010.

Education: Psychology in France and Canada, specializing in criminal /legal psychology. Second psychology degree in marketing research and communications.

Employment: Stay-at-home mother.

Languages: French, English, Spanish, Arabic and Vietnamese.

Lived in Phnom Penh since April 2015.

Hobbies: Theatre and Zumba.

 

Phnom Penh tips

1        Riverside at night (nearby Royal Palace)

2       Silk Island / Koh Dach 

3       Rent a boat for the evening and dine along Mekong River

 

Cambodia tips

1        Angkor Wat

2       Mondulkiri 

3       Koh Rong

 

Juliette_Family_Merja_yeung-7351.jpg

Hong Kong - Tuoksuva Satama

Tuoksuva Satama

Hong Kong

Seikkailu kaikille aisteille!

Text and photo by Merja Yeung

 

Hongkong on huikaiseva sekoitus itää ja länttä, visuaalinen kokemus tätä päivää ja eilistä. Kaupungin kiinankielinen nimi, tuoksuva satama, kuvaa oivallisesti kaupungin erityistä luonnetta: sen tuoksu kutkuttaa makuhermoja niin keittotaidoillaan kuin ärsyttää suurkaupungin savusumuillaan.

Hongkongin värikäs historia Britannian 99-vuotisen hallinnon alaisena,  minkä vuoksi paikallinen kulttuuri ja sananvapaus selvisi kommunismilta, on jättänyt kaupunkiin oman leimansa niin tavassa hoitaa taloutta kuin keittiötäkin.

Vuonna 1999 Hongkong siirtyi takaisin Kiinan hallintaan ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaatteella, jossa sille taattiin perustuslaillisesti suhteellisen korkea autonomia. Aika tulee näyttämään, kuinka vahvasti Hongkong saa jatkaa omaa reittiään vai sulautuuko se enenevässä määrin Manner-Kiinan tavoille.

Olen kokenut Hongkongin hurman niin ”villinä”  kihlattuna, yhden lapsen äitinä, lisäraskautettuna kuin kahden lapsen kanssakin. Jokainen matka on ollut antoisa, ja aina olen kohdannut jotain uutta ihmeteltävää tästä huikaisevasta suurkaupungista.

Lapsiperheen ensimmäinen matkakohdeaatos tuskin helposti kääntyy Hongkongin suuntaan, mutta omien kokemusteni puitteissa voin lämpimästi suositella sitä myös lasten kanssa. Kaupunki on siisti, julkinen liikenne toimii ja ihmiset ovat sopivan ”etäisiä” suomalaiselle mielenlaadulle, mutta kohteliaita sekä yleensä kielitaitoisia. Mutta ennen kaikkea siellä riittää näkemistä ja kokemista ‒ suurien ja pienien seikkailujen siemeniä pussikaupalla!

Saapuessasi kaupunkiin ensimmäiseksi kannattaa ostaa Octopus card ‑sirukortti lentokentältä tai metroasemalta ja ladata siihen parisataa (n. 20 €) Hongkongin dollaria. Korttia ostaessa itse kortista maksetaan pantti, jonka saa takaisin palauttaessa kortin lähtiessään. Octopus card on paras tapa maksaa kaikissa julkisen liikenteen välineissä mukaan lukien lautat. Kortilla voi myös maksaa kioskeissa asioidessa ja kaupungin parkkimittareissa. Julkinen liikenne on sujuva ja erittäin kattava. Taksilla ajaminen on myös edullista, tosin kieliongelmia voi joskus esiintyä kuljettajien kanssa. Hongkongissa on kolmen värisiä takseja; punaiset saavat ajaa kaikkialla Hongkongissa, vaalean siniset löytyvät Lantaun saarelta ja vihreättaksit hurisevat Uudessa Territoriossa.

Hongkongilaiset ovat sukurakasta väkeä ja rakastavat syödä yhdessä. Ehdoton ykköstapa nauttia aamiaista tai lounasta on etsiä lähimmästä ostoskeskuksesta Teahouse eli ”Cha Lau”. Paikallistat sen helposti ulkopuolella vellovasta väestä, joka odottaa vapautuvaa pöytää. Tärkeää on ilmoittautua ovella, ja kun numerosi ilmestyy tauluun (ja jos ei ole taulua niin parasta odotella tiskin vieressä, jotta voit kysellä joko numerosi lausuttiin), tarjoilija ohjaa sinut pöytään. Tulet kohtaamaan kirjoitusmuurin eli tilauslistat ovat kiinalaisin kirjoitusmerkein varustettuja. Paikalliset laittavat puumerkin listan kohtiin, joita haluavat tilata. Ennakkoluulottomasti kannattaa katsoa, mitä naapuripöydissä syödään ja tilata osoittelemalla. Ohitse pörräävistä ruokavaunuista voi myös tilata syötävää.

Kasvissyöjälle ruokahetki Teahousessa voi olla hieman haastavampaa ilman tulkkia, sillä monet ruokalajeista on tehty lihaliemeen, mutta jos syöt kaikkea ja olet ennakkoluuloton, koet uskomattomia makuelämyksiä. Mukaan kannattaa varata, jos olet liikenteessä ilman sukuasi, lehtiä, kirjoja ja muuta viihdykettä, jotta voit nauttia pitkän ja nautinnollisen lounaan Hongkongin tyyliin. Lapsiperheellinen varustautuu iPad:lla, piirustusvälineillä sekä kirjoilla. Ja kaikista parasta on edullinen ja herkullinen ruoka!

Hongkongiin tutustuessa kannattaa ehdottomasti tehdä päiväretki ottamalla juna (Western Train Line) ja hurauttaa pois keskustan hälinästä. Vain puolen tunnin junamatkan päässä Tsim Sha Tsuin asemalta on kaikesta krumeluurista riisuttu kaupunki Kam Tin, jonka keskeltä löytyy yksi harvoista kirpputoreista, Red Brick. Sieltä löytää niin perinteisiä paikallisia ihmeitä kuin vanhaa länsimaistakin tavaraa. Omaan laukkuun tarttui pala hiottua puuta, eukalyptusta, jonka pitäisi karkottaa ötököitä. Ainakin sen tuoksu on huumaava. Pienen kävelymatkan päässä kirpputorilta löytyy alueelle harvinainen muurilla ympäröity niin kutsuttu vanha kaupunki, jonka vanhimmat osat on rakennettu noin viisisataa vuotta sitten. Muurin sisälle mentäessä kannattaa varautua muutamalla kolikolla, ainakin, jos haluaa kuvauttaa itsensä sympaattisen oloisen vanhuksen kanssa. Vanha kaupunki on varsin pieni ja sen pääkatu on noin metrin ja risat leveä. Sivukujilla pulleampi ei edes mahdu kulkemaan likaamatta vaatteitaan seinien pölyissä ‒ tai ainakin minä olin varsin tuhruinen palatessani kujaseikkailustani. Kaupungin perällä on pienen pieni temppeli, jossa voi rauhoittua kuumuudelta hetken.

Kam Tin:sta löytyi myös yksi mainioimmista ruokailukokemuksistamme: Gracen kotikeittiö! Hänen keittotaitonsa tarjoavat huikean ruokaelämyksen. Ja mikä mainiointa, hän antaa vatsantäytteen lisäksi loistavan oppitunnin kiinalaisesta ruuanlaitosta. Grace on koko ikänsä intohimoisesti opetellut omassa keittiössään eri ruokalajien valmistamista, ja kaksi vuotta sitten hän avasi kotikeittiönsä ovet muillekin kuin suvulleen. Nykyään talon alakerrasta löytyy pieni ravintola ja yläkerrasta hänen kotinsa keittiö. Ehdottomasti kannattaa varata paikka Gracen omaan keittiöön (yläkertaan), mutta se pitää tehdä vähintään viikkoa ennen haluttua aikaa. Ruokalistan hän toteuttaa asiakkaiden toiveiden mukaisesti. Hänen kanssaan pärjää englannin kielellä mukavasti, ja keittotaidot karttuvat herkuttelun ohessa.

Kun on vatsa täynnä, voi jatkaa hurvittelua. Siihen aivan mahtava paikka on Ocean Park Hongkongin saarella. Tälle seikkailulle kannattaa varata vähintään päivä. Ocean Park on yhdistelmä huvi- ja eläinteemapuistoa sekä aquariumia monissa muodoissa.

Puisto on avattu 1977. Huvipuisto jakaantuu kahteen osaan: The Waterfront alhaalla ja The Summit alueen jakavan vuoren huipulla.  Kokonaispinta-alaltaan puisto on huikeat 91,5 hehtaaria! Hyviin kenkiin (ja rattaisiin) kannattaa siis panostaa. Menimme ylös eräänlaisella junalla, joka kulkee vuoren sisällä muutamassa hassussa minuutissa ylös. The Summit on kahdesta puiston alueesta isompi ja täynnä mitä vauhdikkaampia vempaimia. Auringon porottaessa voi välillä toki käydä vilvoittelemassa niin pohjois- kuin etelänavallakin ja jatkaa siitä seuraavaan vuoristorataan. Alueen maailmanpyörä on melkein vuoren korkeimmalla kohdalla, ja kuulemma (olen hieman mammariluontoinen) näkymät olivat huikeat. Kun ilta alkaa syventämään sävyjään, kannattaa paluumatka alakertaan tehdä köysiradan pienissä munaa muistuttavissa vaunuissa. Matka alas kestää tovin, ja näkymät ovat upeat! The Waterfront on ihana paikka viettää iltaa ihmetellen huikaisevaa suihkulähde-esitystä tai nauttien Wanhan Kongkongin tunnelmasta. Ainoa, mitä emme ehtineet nähdä, oli Panda! Karvainen ihanuus oli jo mennyt nukkumaan, kun saavuimme sitä ihmettelemään.

Hongkongin saarelle kannattaa varata oma päivänsä. Tyylikkäissä ostoskeskuksissa voi käydä viilentymässä ja ihmettelemässä vaikkapa luistinrataa Tai Koo ‑metroaseman yläpuolella. Syvemmällä saaren kätköistä löytyy vähemmän tyylikkäitä, mutta sitäkin sympaattisempia alueita. Näillä ”leveyksillä” liikkuessa rattaiden kannattaa olla kevyet ja näppärät, sillä kadut ovat ahtaita ja paikoin jyrkkiä mäkiä on avitettu lukuisilla portailla.

Cat Street on pieni pala mennyttä ja ihanan nuhjuista Hongkongia. Kadunpätkällä kohtaavat sekä kädentaito että antiikki. Chiu Keen liikkeen omistajan taitavissa käsissä syntyvät niin heleät tuulikellot kuin herkät oven salvatkin. Viereisestä liikkeestä (liike numero 1) voi ostaa Maon punaisen kirjan taikka sopivasti nuhjaantuneen julisteen. Puolessa välissä katua liikettään isännöi hurmaava herrasmies, jonka myyntilistalla ovat ihanan värikkäät Buddhan päät, herkulliset punaiset puurasiat ja korut (liike numero FB2/ULR/CW).

Punaista kannattaa Kiinassa aina kantaa hieman mukanaan hyvää onnea tuomassa.

Kun pieni ja sympaattinen Cat Street on koluttu, kannattaa nousta vielä hieman ylemmäs Hollywood roadille. Siellä on hyvin vilkas ja hurmaava pieni temppeli Man Mo. Viimeiset kolikot voi tiputtaa temppelin kunnostukseen rauhasta ja suitsukkeista samalla nauttien tai ostaa onnea tuovan sananparren portin vieressä seisovalta mieheltä. Jos jälkikasvu ei innostu temppelin mystiikasta, vastapäätä löytyy lohdukkeeksi pieni leikkipuisto.

Hongkongin Disneyland sijaitsee Lantaun saarella, ja ovelle pääsee suoraan junalla (MTR). Disneryland Resort Line kuljettaa vieraat viimeiset kolme ja puoli kilometriä Disney-tyyliin tuunatulla junalla. Vaikkakin teemapuisto on taattua Disney-maailmaa, täällä on annettu normaalikäytäntöä enemmän sekoittaa joukkoon kiinalaista kulttuuria niin tavoissa ja perinteissä kuin rakennusten suunnittelussakin. Jopa feng shui on otettu huomioon aluetta suunnitellessa.

Vuonna 2005 avattu teemapuisto on jaettu seitsemään teema-alueeseen, joissa jokaisessa on oma hurmansa. Jos perheenne ei ole jo saanut muualla yliannostusta Disneyn ihmeistä, tätäkään ei kannata jättää väliin. Sateesta huolimatta perheemme jaksoi kaluta koko, melkein 23 hehtaarin, alueen läpi. Ja vihdoinkin sain omat mustat pallonpyöreät korvat, joista olin haaveillut aika pienestä tytöstä saakka!

Hongkongin saari ansaitsee ainakin vielä yhden pyrähdyksen luokseen. The Peak on saaren kuningatar, jota pitää ehdottomasti käydä tervehtimässä. Jos teit edelliset matkasi saarelle metrolla tai bussilla tunnelien läpi, niin se hurmaavin ja rauhallisin tapa saavuttaa saari kannattaa ehdottomasti testata. Vanhat ja romanttiset Star Ferry -laivat kulkevat Kowloonin puolen Tsim Sha Tsuin ja Hong Kong Islandin Centralin välillä. Vuorenhuipun voi saavuttaa parillakin tapaa, joko ottamalla näköalamatkan bussin sylissä tai sitten valitsemalla jännittävän The Peak Tramin. Vuonna 1888 avattu köysijuna tuntuu ihan vatsanpohjassa saakka, sillä niin tiukassa kulmassa se kipuaa ylöspäin.

The Peak on Hongkongin saaren korkein vuori, mutta häviää kuitenkin koko alueen kisan Tai Mo Shanille, joka löytyy Tai Mo Shan -luonnonpuistosta. Victorias Peakin huipulta löytyy peri hongkongilaiseen tapaan parikin ostoskeskusta, jotta raha ei pääse kuumentuman liikaa taskussa. Ylhäältä löytyy myös The Peak Tower isoine näköalaikkunoineen ja kiikareineen. Ruokapaikkoja on useampikin. Ehdottomasti kannattaa tehdä kävelylenkki tai kaksi. Reitit on merkitty hyvin, ja rattaillakin pääsee oivallisesti, sillä polut on päällystetty. Matkan varrella aukeaa uskomattoman hienot näkymät Hongkongin saaren vilinään ja Kowlooniin lahden toiselle puolelle.

The Peakilla sijaitsevat asunnot ovat maailman kalleimpia. Jos hyppää bussin kyytiin, jompaankumpaan suuntaan mennessä voi ikkunoista ihmetellä muureja ja niiden takaa pilkistäviä asumuksia.

”Ei kahta ilman kolmatta” -sanonta pitää paikkansa Hongkongin teemapuistoja laskeskellessa. Uusin tulokas on vuonna 2009 avattu Noah’s Ark, joka sijaitsee Ma Wan saarella. Jotenkin etukäteen luimme puolihuolimattomasti puistosta ja päätimme varata sieltä huoneen yhdeksi yöksi, jotta ei aina tarvitsisi kiirehtiä. Tämä paikka on ollut hillittömin majoituskokemukseni koskaan. Saapuessamme perille bussilla, ensimmäisenä eteemme avautui kuuma hiekkaranta, jossa kihlautuneet parit otattivat kuvia itsestään valkoisissa hääpuvuissaan. Itse Arkki jököttää rannan vieressä jättiläismäisenä betonirakennelmana. Sisältäpäin jättipaatti muistuttaa yleisilmeeltään koulun ja viraston risteymää. Hotellihuone tosin oli moderni ja viihtyisä. Ruoka puolestaan oli järisyttävän kallista paikalliseen hintatasoon verrattaessa. Illan ihmeteltyämme rannalle heijastuvia kuuluisan Tsing Ma Bridgen (maailman yhdeksänneksi pisin riippusilta) valoja siirryimme pikku hiljaa viettämään hiljaista lepoa. Kun pojat olivat nukahtaneet ja hiljaisuus laskeutunut huoneeseemme, siirryin hetkeksi istumaan arkin kannella sijaitsevalle parvekkeellemme. Moista kakofoniaa en ole koskaan aikaisemmin kuullut. Samaan aikaan huusivat niin laivojen pillit kuin autojen varoitustorvet. Bussit ja muut moottorilliset välineet huristelivat vieressä olevalla sillalla kuin myös junat. Ja jotta ”rauha” olisi ollut täydellinen, ilmassa pörisi helikopteri ja lentokoneet menivät päältä kymmenen minuutin välein. Kyllä, otin aikaa.

Aamulla yritimme vielä hieman saada otetta paikasta käymällä läpi näyttelyitä, mutta se oli meille lopulta hieman liian opettavainen, eli vihdoinkin tajusimme myös paikan nimen merkityksen kokonaisuudessaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Kaupunki on täynnä ostoskeskuksia, joissa kaupunkilaiset itse viettävät mieluusti vapaa-aikaansa. Mong Kok Kowloonin puolella on ihmisiä kuhiseva kaupunginosa, joka on kuuluisa lukuisista kaupoistaan ja ravintoloistaan. Ladies’ market lienee tunnetuin markkinapaikka siellä. Se sijaitsee Tung Choi Streetillä ja on avoinna puolesta päivästä keskiyöhön. Rattailla tekee tiukkaa tällä alueella, mutta kärsivällinen luonne pärjää mainiosti ja taatusti löydät enemmän ostettavaa kuin alun perin tarvitsitkaan.

Vielä sokerina pohjalla on rauhoittumiseen koko perheelle sopiva Big Buddha Lantaun saarella. Kunhan matkasta selviää, perillä odottaa viehättävä luostarialue, jonka yläpuolelle kohoaa hillittömän iso Buddhan patsas. Patsas itsessään on 34 metriä korkea, ja sen saavuttaakseen on kavuttava 240 askelmaa, mutta sinne pääsee myös rullilla erillistä pientä tietä pitkin.  Vaikka patsas on valmistunut vasta vuonna 1993, luostari sen juuressa on rakennettu jo 1920. Luostarialue on ihanan mystinen myös perheen pienimpien silmille ja mielikuvitukselle, kuten myös lähistöllä oleva ”Toiveiden tie” (Wisdom Path).

Hongkong on mainio matkakohde. Ja mikä parasta, sinne voi lentää suoraan Helsingistä ympäri vuoden!

Vinkki: Pyydä hotellistasi sinulle kiinaksi kirjoitettu lappu, jossa on hotellin osoite ja nimi sekä sinä päivänä vierailemiesi kohteiden nimet ja osoitteet. Näin löydät aina perille, jos jalat väsyvät ja taksi haluaa auttaa.

Varoitus: Kiinalaiset osaavat joskus olla hämmentävän suorasanaisia, kuten appeni sisar, joka totesi hyvin kuulteni: ” Njaa, hän on paljon lihavampi kuin viime kerralla.” Kohteliaisuus sekin, tosin ”viime kerralla” olin raskaana. Hmm.

 

1) Maxim’s Teahouse / Shatin / Kowloon

New Town Plaza, Phase 1, Shatin, Hong Kong

MTR asema, Shatin

http://www.tripadvisor.com/Restaurant_Review-g294217-d2461255-Reviews-Maxim_s_Palace-Hong_Kong.html

 

2) Red Brick flee market / Kam Tin / New Territories

Kam Tin, New Territories

MTR / asema Kam Sheung Road Station

 

3) Grace homemade food / Kam Tin / New Territories

Kam Tin, New Territories

Tiedustelut ja varaukset gracesmw@yahoo.com.hk

MTR / asema Kam Sheung Road Station

 

4) Ocean Park / Hong Kong

Wong Chuk Hang ja Nam Long Shan

Citybus 629 joko Admiralty MTR asemalta tai Central MTR asemalta

 

PS. edit, nykyään sinne pääsee perille saakka metrolla!

 

5) Cat Street / Hong Kong

Tung Street eli Cat Street, Sheung Wan, Hong Kong

 

6) Man Mo Temple / Hong Kong

124-126 Hollywood Road, Sheung Wan, Hong Kong

 

7) Hong Kong Disneyland / Lantau

MTR (juna) Disneyland Resort Line

http://park.hongkongdisneyland.com

 

8) Victoria Peak aka Mount Austin aka The Peak / Hong Kong

Bussi nro 15 / Central Pier 5

minibussi nro 1 / Central (Two IFC)

The Peak Tram lähtee St. John’s Cathedralilta (Hong Kong Central) kohti huippua

http://www.thepeak.com.hk

 

 9) Noah’s Ark / Lantau

33 Pak Yan Road, Ma Wan, New Territories, Hong Kong

info@noahsark.com.hk

Paikan tavoittaa niin lautalla, bussilla kuin junallakin.

http://www.noahsark.com.hk

 

10) Mong Kok / Kowloon

MTR-asemat alueella ovat: Prince Edward Station, Mong Kok Station, Olympic ja Mong Kok East Station

 

11) Big Buddha aka Tian Tan Buddha / Ngong Ping / Lantau

Paikalliset matkatoimistot tekevät päiväretkiä Big Buddhalle. Sinne pääsee myös itsenäisesti matkustaen käyttäen ensin lauttaa Centralista (laituri 6) Mui Won eli Silvermine Bayn, josta lähtee bussi NLB nro 2 Ngong Pingiin. Toinen vaihtoehto on ottaa MTR Tung Chuniin ja sieltä bussi NLB nro 23 Ngong Pingiin.

Tung Chungista voi matkustaa myös 25 minuutissa yli vuorten köysiradalla (Ngong Ping 360), jos ei kärsi korkeanpaikankammosta.

Merja_Yeung_Photography.png

Hi, nice to meet You!

 

Welcome to my new webpage and blog!

Meanwhile, before i will start here 100%, you can visit my blog Hasardi kuvaa HERE and my Instagram.

CU soon again!

Hasardi_kuvaa_Merja_Yeung_Photography.png